Vierailulla: Imatran Moottorikerho

Meidän kanssa jutelleet ja kanavia seuranneet tietävätkin, että koko MustRiden toiminta perustuu palvelun kehittämiseen yhdessä motoristien itsensä kanssa. Näemme motoristit yhtenä tasavertaisena osana tiimiä meidän kolmen lisäksi. Useammatkin kanssamme höpötelleet voivat kertoa kuulleensa jossain muodossa lauseen “tarkoitus ei ole luoda jotain hienoa taideteosta omien oletuksien pohjalta, vaan tehdä yhdessä motoristien kanssa ja selvittää, millainen MustRide olisi oikeasti ilahduttava ja kätevä käyttää”.

Meidän onneksemme Suomessa on laaja ja moninainen skaala erilaisia moottoripyöräkerhoja, joiden kanssa pyrimme juttelemaan säännöllisesti. Kerhovierailut ovat olleet aina todella mahtavia – on ollut ilo huomata, miten “motoristi auttaa aina motoristia” -periaate toistuu myös tämmöisten meidän kaltaisten, vielä tulevien ajajien kohdalla.

Itse vietin pääsiäisen kotikulmillani Etelä-Karjalassa ja tiistai-iltana kävin kahvilla Imatran Moottorikerhon IMK:n matkamoottoripyöräilyjaoston luona Vuoksenniskan Näreharjun kerhotalolla. IMK on kunniakkaaseen 80-vuoden ikään ehtinyt, noin 1000 jäsenen kerho, joka valtakunnallisesti tunnetaan parhaiten Imatranajo-tapahtumasta.

Ensimmäinen TT-kilpailu Imatralla ajettiin vuonna 1953. Tämän jälkeen seurasi pitkä tauko, mutta uuden kilpailun järjestäminen hautui koko ajan mielessä. TT-radan saatua kestopäällysteensä järjestettiin ensimmäinen Imatranajo vuonna 1962. Viimeisen kerran Imatranajo ajettiin Imatralla 1986, jolloin Road Racing siirtyi yhä kasvaneiden vauhtien myötä kaduilta oikeille moottoriradoille. (Lähde.)

Motoristimaailman iloksi kilpamoottoripyöräily teki paluun Imatran katuradalle 19.–21. elokuuta 2016, kun siellä järjestettiin International Road Racing Championship -sarjan osakilpailu. Kilpailun katsojatavoite kaksinkertaistui, kun viikonlopun aikana määräksi tuli 42 000 katsojaa. Ajot järjestetään myös vuonna 2017, 7.-9. heinäkuuta ja ne ovat edelleen osa IRRC-kilpailusarjaa. (Lähde.)

Minulla on itsellänikin “muistoja” Imatranajosta. Isäni kertoi jo lapsuudessani, kuinka suuri juttu ajot aikanaan olivat ja kuinka isoja nimiä siellä kisasi ympäri maailman. Tämä tietysti kuulosti pikkutytön korvaan jännittävältä ja muistan selanneeni kisoista tehtyjä lehtisiä, tutkineeni kuvia ajajatähdistä, ihmetelleeni hassuja sivuvaunuja ja tavanneeni erikoisen kuuloisia nimiä luetteloista. Ala-asteikäisenä kävin myös niin ikään isän kanssa Muistojen Imatranajon näytösluonteisissa ajoissa. Oli ihan mahtavaa seisoa tienvarressa, kuunnella moottorin murinaa ja katsella ohi ajavia, toinen toistaan upeampia pyöriä.

Näistä syistä olikin todella upeaa päästä käymään tapaamassa osaa niistä ihmisistä, jotka ovat herättäneet Imatranajot taas henkiin entistäkin ehompana. Kerhotalolla minut ohjattiin suoraan sisälle talon alakertaan, jonne oli valmistumassa uusi saunatila. Muutakin taloa vielä laitettiin, mutta koko paikka oli jo hyvin viihtyisä ja kotoinen – missäpä kodinomaisessa tilassa ei olisi aina jotain pientä kunnostettavaa, vai mitä?

Mukana paikalla oli Forsbergin Harri SMOTOlta kertomassa Smoton uusista tuulista ja toisaalta kartoittamassa sitä, mikä olisi motoristien itsensä mielestä paras ja mieluisin jäsenyysmalli. Oli mielenkiintoista kuunnella keskustelua edunvalvonnasta ylipäätään ja päästä taas hahmottamaan Suomen motoristikenttää uudella tavalla. Mieleeni jäi se, että motoristia palvelisi parhaiten yksi, selkeä kattojärjestö useamman, osittain kilpailevan sijaan. Olen tulevana motoristina, asiaan sen syvemmin perehtymättä samaa mieltä. Useat kattojärjestöt ovat saavuttaneet paljon omillaan, mutta kun kerran motoristin etua ajetaan, olisi paras ratkaisu takuulla voimien yhdistäminen.

Mutta se “politikoinnista”! Harrin puheenvuoron jälkeen esittelin hieman MustRiden ajatusta ja oli todella ilahduttavaa kuulla parilta enemmänkin matkailevalta motoristilta, että heidän mielestään olemme oikean asian lähteillä ja palvelullemme olisi tilausta, kunhan se vaan tehdään todella sujuvasti ja helposti toimivaksi. Imatralla jututtamani moottoripyöräilijät kertoivat, että reissun määränpäänä on useasti ollut joku motoristitapahtuma, ja matka paikan päälle suunnitellaan vapaapäivien määrän mukaan. Siinä samassa sovittiinkin jo ensi kesän reissusta Pietarin suureen Harley Davidson -tapahtumaan. Mahtavaa!

Oli myös tosi ilahduttavaa kuulla, miten hyvin Imatralla tuetaan nuoria harrastuksen parissa. Ennen kerhotalolla kahvittelua minulle ja Harrille esiteltiin talon takana olleeseen vanhaan jäähalliin kunnostettu Offroad Areena. Astetta isompi hiekkalaatikko! Rata on kuulemma läpi vuoden käytössä ja viikonloppuisin on kisoja. Toivottavasti pääsen ensi kerralla katsomaan, kun joku huimapää vetäisee krossipyörällä voltin – viimeistään sitten ajossa!

Kolme asiaa kuitenkin lämmittivät sydäntä kaikkein eniten. Ensinnäkin se, kuinka Imatran moottorikerholaiset aidosti auttoivat minua tosissaan kertomalla omista kokemuksistaan ja ajatuksistaan sekä miettimällä miten voisivat jatkossakin jeesiä meitä (KIITOS!). Toinen asia oli se, että jakaessani MP-messuille teettämiämme ystävänpäiväkortteja eräs motoristi kertoi saaneensa saman kortin postissa, josta se pääsi jääkaapin oveen, jes! Kolmas asia oli tietenkin se, miten paljon rakas isäni ilahtui viemisiksi saamistani Imatranajojen tarroista, joista toinen menee kiinni autoon ja toinen autotallin seinälle. Ensi kesää odotellessa, en malta odottaa! Nähdään Imatralla!

Mukavaa viikonloppua kaikille,

 

Mandi 🙂 #mustriders

Imatranajo 5.-7.7.2017
http://www.imk.fi/2016/

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *